Mikäli edellisessä kirjoituksessa mainituista lomakekysymysten testitryhmistä voi jotain päätellä, näyttäisi siltä, että (ajankohtais-) median muotojen välinen tärkeysjärjestys on 3.–4.-luokkalaisten ikäryhmän keskuudessa seuraava: televisio on ensimmäinen, toisena tulee tietokone/internet ja kolmantena, selvästi matkan päässä näiden takana, sanoma- ja aikakauslehdet. Tämäkin on varsin odotettu seikka: vasta lukutaidon vahvistuessa ja lukuvarmuuden ja -nopeuden lisääntyessä lehdet voivat ajanvietteen muotona kilpailla visuaalisempien mediamuotojen kanssa.
Seuraavassa nuorisoikäluokassa on ainakin Itellan (lue: postin) ja lehtiliittojen syksyllä 2007 teettämän tutkimuksen mukaan jo aikaus- ja sanomalehtien merkitys noussut television tasolle. Aikakauslehtien liiton ja Itellan tiedotteet tutkimuksesta:
http://www.aikakaus.fi/default.asp?docId=19189
http://www.itella.com/group/tiedotteet/2007/20071127nuoretjamediatutkimus.html
Pari vuotta sitten ilmestyi Anita Kärjen väitöstutkimus Sivusta seuraten. Sanomalehti lukijoiden kertomuksissa sanomalehtien lukijoista ja sellaisiksi tulemisesta. Lectiossaan Kärki toteaa mm.:
Tutkimusta tehdessäni yllättävää oli havaita, että sanomalehteä ei luetakaan yksin, vaikka usein se tehdäänkin fyysisesti yksin ja omaan rauhaan vetäytyen. Lukutilanteeseen olennaisesti vaikuttavat myös toiset ihmiset: he saattavat olla konkreettisesti läsnä lukutilanteessa ja osallistuakin siihen tai he voivat olla läsnä ei-toivottuina. Nämä toiset eli lukemiseen vaikuttavat muut ihmiset ovat tavallisesti perheenjäseniä. Tutkimuksessani havaitsin, että perheenjäsenillä, etenkin vanhemmilla, on suuri merkitys lasten sanomalehden lukuinnostuksen herättäjänä. Lehteä lukevien vanhempien esimerkki herättää lasten kiinnostuksen lukea lehteä itsekin.
Mitä perheen painokas merkitys ja vanhempien esimerkki sanomalehden lukijaksi tulemisessa sitten merkitsee sanomalehtien kannalta? Ainakin sitä, että sanomalehden pitää pystyä palvelemaan kaikenikäisiä, siis myös vanhempia eikä vain heidän nuorisoikäisiä lapsiaan. Juttujen pelkkä nuorekas kuorrutus ei sittenkään riitä, kun pyritään hankkimaan uusia, nuoria lukijoita.
Paradoksaalisesti voi sanoa, että tavoitelleessaan nuoria lukijoita, lehtien on yhä tiukemmin pidettävä kiinni keski-ikäisistä eli juuri näiden lehden tavoittelemien lasten ja nuorten vanhemmista. Sanomalehteä ei lueta sosiaalisessa tyhjiössä, vaan sanomalehden lukijaksi opitaan jo nuorena ja että tähän lukijaksi kasvamiseen vaikuttaa joukko muita läheisiä lukijoita, joita lehden ei ole varaa hylätä tai unohtaa. Näin ollen sanomalehtien kannattaa uusien lukijasukupolvien tavoittelussa suunnata katseensa samanaikaisesti myös vanhempiin lukijoihin ja lukijoina. Omien vanhempien esimerkki lehden lukemaan innostamisessa on vahvinta lehteen sitouttamista, mitä lehdentekijät edes uskaltavat toivoa.”
Ks. http://www.jyu.fi/ytk/laitokset/yfi/oppiaineet/kup/tekstit/artikkelit/lectio_karki
Ks. myös väitöstiedote “Säännölliseksi sanomalehden lukijaksi opitaan vanhempien esimerkin kautta”:
http://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2004/01/tiedote-2007-09-18-16-24-06-006428/
Viimeisin kansallinen mediatutkimus eli vuosittainen selvitys lehtien lukijamääristä julkaistiin 4. maaliskuuta ja se puolestaan tietää kertoa, että “nuorten eli 12–24-vuotiaiden lukeminen on viime mittausjaksoon nähden hieman nousussa”. Tiedote pdf-tiedostona:
Kansallisen Mediatutkimuksen (KMT) pääsivu: http://www.levikintarkastus.fi/mediatutkimus/index.php
